FINvitational -seurahaastattelut: Crime City Rollers

Kuinka kuvailisit joukkuettasi ja tiimihenkeänne?

Meidän joukkue on hyvä sekoitus vanhoja ja uusia pelaajia. Monet ovat pelanneet joukkueessa kauan, olemme matkustaneet paljon yhdessä ja tottuneet toistemme erityispiirteisiin. Kaikilla on omat juttunsa ja oma paikkansa joukkueessa. Kauden alussa asetetaan selkeä yhteinen tavoite ja tehdään paljon töitä sen saavuttamiseksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tästä kaudesta tulee tosi rankka, mutta myös älyttömän hauska. Tavoitteemme on tulla jatkuvasti paremmaksi eikä se aina ole ihan helppoa. Vahvassa ja yhtenäisessä joukkueessa jokainen pelaaja kehittyy ja vahvistuu – joukkue tulee aina ensin!


Miten esittelisit joukkueesi turnausyleisölle – mitä heidän on tärkeä tietää teistä?

Tiukka joukkue ja kova offense!


Kerro joukkueestasi jotain, mitä ei voi löytää teitä googlaamalla.

Yksi joukkuehuudoistamme on peräisin ruotsalaisesta komediasarjasta nimeltään Hipp Hipp ja siinä käsitellään kysymystä siitä, ketkä eivät pääse sisään Alkoon. Vastaus on luonnollisesti: “Koira, kissa ja jäätelö”, vai mitä? (Vem får inte komma in på Systemet? HUNDEN, KATTEN, GLASSEN!)

15 % A-joukkueestamme on Suomesta ja suurin osa joukkueesta RAKASTAA saunomista!
Joukkue elää falafeleilla ja tykkää hyvästä kaljasta.

 

Vuoden 2016 rankingit: miten teillä meni? Millainen rankingkehityksenne on ollut ajan saatossa?

Kolme vuotta sitten, 2014, matkustimme ekaa kertaa jenkkeihin ECDX-turnaukseen. Saimme nostettua rankingeja siellä jonkin verran. Tasan kaksi vuotta sitten olimme rankingeissa sijalla 82 ja alle puolessa vuodessa nousimme top 30:een. Suurin syy siihen oli Beach Brawl-turnaus 2015, joka meni täysin yli odotusten. Tavoitteenamme oli nousta D2-pleikkoihin ja olimme todella yllättyneitä, kun nousimmekin aina D1:seen saakka! Se oli huikeaa!

Vuosi 2016 oli meille massiivinen: Kapusimme top 20:een rankingeissa! Vuosi oli myös hurjan rankka ja opimme siitä paljon, erityisesti vakaata ja kestävää kausisuunnittelua. Tänä vuonna olemme valmiimpia kuin koskaan – tähän liittyy myös loman pitäminen derbystä.

Nyt kaikkein tärkeimpänä tavoitteenamme on pysyä D1:ssä, jotta pääsemme pelaamaan omissa playoffseissamme. Toisena tavoitteena saada mahdollisimman hyvä ranking, jotta turnausseedaus on meille edullinen.


Monesko kerta pleikoissa vuosi 2016 oli teille ja miten meni?

2016 oli meidän toinen kertamme D1-playoffseissa ja odotuksemme olivat totta kai paljon korkeammalla kuin ensimmäisellä kerralla. Tärkein pelimme oli se ensimmäinen, jonka sitten hävisimme ihan loppumetreillä Atlantalle. Sinä iltana fiilikset eivät olleet järin korkealla. Viimeistään seuraavana aamuna onneksi tajuttiin, että tässähän on vielä tämä lopputurnaus pelattavana ja loppu menikin sitten odotusten mukaan. Tulimme turnaukseen vitosseedillä ja lopullinen sijoituksemme oli viides, eli ihan ok. Tavoitteenamme oli Champsit – sen osalta ei siis mennyt ihan nappiin. Tänä syksynä uusi yritys!


Varsinkin aiemmin rankingien nostaminen on vaatinut runsaasti reissaamista valtameren yli ja tämähän on pääsääntöisesti hintavaa hommaa. Millaisia pulmia te olette kohdanneet matkustamisen rahoittamisen tiimoilta ja miten te ne olette ratkaisseet?

Ensimmäisen Jenkki-matkamme aikoihin teimme hulluna varainkeruuta reissun rahoittamiseksi. Pelasimme paljon ja olimme matkalla yhteensä kaksi viikkoa. Reissu oli fantastinen, mutta ei moiseen ole joka vuosi mahdollisuutta. Viimeiset kaksi vuotta olemme vain osallistuneet yhteen turnaukseen ja jättäneet niiltä keikoilta muut pelit pois. Saamme seuraltamme runsaasti tukea ja ymmärrystä: näin korkealla tasolla pelaaminen on hintavaa hommaa. Olisi ollut upeaa voida pelata kovia ja hyviä pelejä lähempänä, mutta aiemmin se ei ole ollut mahdollista. Olemme yrittäneet saada Malmöhön kotiturnauksia jenkkimatkan asemesta ja kahtena vuonna olemmekin järjestäneet isot WFTDA-turnaukset kotona Malmössä. Tälle vuodelle onnistuimme saamaan D1-playoffsit. Yksi seuramme isoista tavoitteista onkin ollut tarjota korkealuokkaista eurooppalaista derbyä niin yleisölle kuin osallistuville joukkueillekin.
Varainkeruuseen yksi vinkki: älkää tehkö merchiä moniväripainolla! Moniväriprintit näyttävät kyllä hienoilta, mutta tulevat kalliiksi eikä niillä juurikaan nettoa.


Saitte vihdoin WFTDA-pleikat Eurooppaan ja teidän järjestettäviksenne Malmöön, huikeaa! Kerro jotain tästä: odotuksia, valmistelua, jo tehtyä työtä etc.?

Miten siistiä, eikö! Mieletöntä päästä esittelemään Malmö muulle derbymaailmalle. Malmö on loistava paikka tällaisten tapahtumien järjestämiselle: kaupunki on auttanut meitä monin tavoin, emmekä olisi voineet koskaan tarttua tällaiseen tilaisuuteen ilman päättäjien apua.

WFTDA tekee ison osan turnausvalmisteluista itse, pitkälti esimerkiksi markkinoinnin ja streamauksen.

Tällä kertaa turnaukseen osallistuvia joukkueita on toki enemmän kuin aikaisemmissa turnauksissamme, mikä vaatii myös enemmän suunnittelua meidän osaltamme: Hotellidiilit ovat jo hoidossa ja paikallisen vegaaniburgeripaikan kanssa neuvotellaan perinteeksi muodostuneesta CCR-burgerista.

Odotamme jättiyleisöä!


Olette juuri saaneet ikioman treenitilan, onnittelut! Onko treenitilojen löytäminen ollut teille aiemmin hankalaa? Helsingissä nimittäin todellakin on… Voitteko tulevaisuudessa järjestää tilaisuuksia (pelejä jne) treenitilassanne vai pitääkö teidän yhä vuokrata erillinen tila yleisötilaisuuksia varten?


KIITOS!

Meidän uusi treenitilamme on mieletön! Se on unelmiemme täyttymys. Viime vuosina treenitilojen löytäminen ei enää ole ollut niin hankalaa, sillä kaupunki on todella derbymyönteinen ja tukee meitä mahtavasti. Mutta kun kaupunki päätti purkaa yhden päätreenimestoistamme, seuramme puheenjohtaja vaati meille omaa treenitilaa – ja koska hän on niin taitava vetelemään oikeista naruista, me saimme sen!

Uuteen halliimme pitäisi tulevaisuudessa mahtua myös yleisöä, mutta tämä ei ole vielä ajankohtainen kysymys. Tällä hetkellä vuokraamme edelleen isompia katsomollisia halleja peleihin.
Meillä on myös oma sports court joka on aiemmin ollut jonain festarilattiana ja viimeiset kolme vuotta varastoituna törkyisenä…  Sitä sitten pestiin monta kuukautta painepesurilla neliömetri kerrallaan uuden hallin edessä. Joulukuussa alkoi huumori loppua sen kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo ja nyt kelpaa luistella!


Tuntuuko ikinä siltä, että pelaatte aina vain samoja joukkueita vastaan uudestaan ja uudestaan? (Viime vuonna MayDay in HELissä pelasivat HRD, CCR ja STRD ja Smackdownissa CCR, STRD, HRD. Tänä vuonna Anarchy in the UK:ssa pelaavat RCRG, STRD, HDR, CCR; näiden lisäksi myös KRR on pelannut Tukholmaa, HRD:tä ja Rainya melko lähiaikoina.) Onko tämä etu vai haitta vai ehkä jotain muuta?

Me tosiaan pelaamme paljon samoja jengejä vastaan – on onnekasta, että meitä lähellä on niin monta hyvää ja suurin piirtein samantasoista joukkuetta. On tietysti hauska seurata tuttujen joukkueiden kehitystä aitiopaikalta. Nämä joukkueet toimivat myös mittatikkuna omaa kehitystä arvioitaessa: halu pitää sama taso ja kehitysvauhti on suuri. Enimmäkseen tuttujen vastustajien pelaaminen on hauskaa, mutta on tilanteessa toki myös haittansa: pelityyli ja siten myös vastus on aina aika samantyyppinen, ja niinpä esimerkiksi jenkkitiimejä vastaan pelaaminen vaatii aina vähän muutoksia peliin ja kykyä sopeutua. Toisaalta myös Amerikassa tällaisia pieniä vastuspiirejä on nähtävissä eikä sitä kustannustehokkuussyistä oikein käy välttäminenkään.

KRR järjestää ensimmäisen suuren monipäiväisen kansainvälisen WFTDA-turnauksensa: onko vinkkejä tapahtumajärjestämistä koskien? Mitä ei ainakaan kannata tehdä?

Vastuu kannattaa jakaa hyvissä ajoin, ettei kenellekään tule burnoutia. Hyvällä suunnittelulla ja aikataululla pärjää pitkälle. Kenelläkään ei saa olla liikaa pöydällään. Varatkaa paljon kahvia ja ruokaa toimitsijoille ja tuomareille: Ruokasponssit ovat yllättävän tärkeitä! Pitäkää hyvä huoli vapaaehtoisista. Pelaajien ei pidä tehdä mitään muuta kuin keskittyä peleihin turnauksen aikana ja sitä edeltävinä päivinä.

 

Rainy City Roller Derby Finvitational roster