Rainy City ja liukkaat lattiat

Johan sitä oltiin ehditty totutella takaisin talveen kahden viikon päivät, kun tuli taas aika Kallio All Coloursien lähteä seikkailuun. Pakka piti muodostaa ympäri maailmaa liihottavista pelaajista, osa kun tuli peliin mistä lie Australian perukoilta, yksi Intiasta, yksi ihan sieltä Suomen Mansesta ja yksi tohtorisnimikkeen jostain atomitieteestä ansainnut suoraan karonkastaan. Kaiken lisäksi oltiin yhtä T-Bagin taitavaa pyllyä vajaampi rosteri tällä kertaa.

Mitenkään takki auki ei tällä porukalla suinkaan lähdetä yhtään minnekään, totta munassa oli laadittu taas Excelit ja pelaaja-analyysit, strategia-analyysit ja analyysianalyysit ja mitä näitä nyt on. Joskus saattaa ulkopuolisen silmään (tai no, satunnaisesti myös näin sisäpuolisen) näyttää siltä, että ollaan toisinaan hieman hölmöjä, mutta oikeesti ollaan kyllä organisoituneesti ja suunnitelmallisesti toimiva joukkue silloin kun on tosi kyseessä.

Mutta siis britit, nehän vasta hölmöjä onkin! Väärä liikenne on vain yksi typeristä asioista, sillä esimerkiksi myös rakentamistaidoissa on jotain vikaa, kun ensimmäinenkään talo ei kestä kylmyyttä tahi kosteutta. Lisäksi laittavat siellä jokaiselle lattialle varoituksen märästä lattiasta, enkä pysty ymmärtämään miksi sitä lattiaa ei joko a) kuivata tai miksei b) jokaisen lattian ohessa lue disclaimerina että “floor might occasionally get wet”, ihmiset kun eivät näköjään itse pysty ymmärtämään että lattia saattaa esimerkiksi sateella kastua. Ja kenen idea on ollut pistää pubit kiinni juuri siinä vaiheessa kun niissä alkaa olemaan hauskaa? Entä mikä vaivaa sitä nuorisoa, joka keskitalvella kulkee baarista toiseen miniminihameissaan ja palkkikoroissaan ilman ulkovaatteita? Jos on varaa kymmenen punnan drinkkiin, luulisi sitä olevan narikkaankin.

Tässä kuvassa ihmettelen kasvia, joka löysi sammaleesta kodin hostellin WC:n säiliön päällä.

Takaisin asiaan. Rainy City Roller Girlseillä eli Rainylla (joka muuten kaikkien tiedoksi ei ole Manchesterista vaan Oldhamista, eri asia) on melkein ikioma treenipaikka, The Thunderdome. Ja vaikka sielläkin oli jäätävän kylmä ja pukuhuone oli suunniteltu yhdelle lineupille ja kosteutta kertyi sen kirotun sports courtin pintaan (miksi ei tässä kohtaa ollut niitä varoituksia märästä ja liukkaasta lattiasta, häh?) sitä mukaa kun jengiä pakkautui katsomoon, on oma treenipaikka sellainen asia, joka saa minut hävyttömän kateelliseksi. Jos nyt joku arvon päättäjä tai varakas sijoittaja (huhuu, olen varma että luette kuitenkin!) tätä luette, mä anelen teitä, kuulkaa! Kostea tai kylmä tai ihan mikä vaan rotanloukko kellarissa kelpaisi kyllä, kunhan saataisiin sinne rata mahtumaan.

Liukkautta radalla

Niin siis siitä pelistä. Heti mukavasti alkuun Rainy sai parikin melko pisterikasta ylivoimajamia ja täytyy sanoa, että oli kyllä Kilipulla hermoissa pitelemistä. Hammas irvessä ja hillittömällä tahdonvoimalla saatiin puolustus kasaan ja jammereille uusi vaihde päälle. Puoliaikaan mennessä tilanne oli tasoissa. Puoliajan viihdykkeeksi nämä britit olivat ajatelleet ottaa polkupyöräshown, joka tarkoitti muutamaa leidiä tanssimassa (tai jotain vastaavaa, en tiedä?) pyöräin ympärillä ja sen kanssa. Yllättäen tämä esitys ei parantanut kuvaani briteistä.

Toisella puoliajalla otettiin mittaa siitä, kummalla kestää pää. Vahvastihan se meiltä meni, niinkin coolisti, että loppuun jammeritohtorimme järjesti vielä mukavan jännitysnäytelmän minuutin jäähyllään. Mutta tällä kertaa meidän peli pysyi kasassa viimeiseen vihellykseen asti. Aivan tavattoman ylpeä saan kyllä olla siitä, miten joukkue piti hermonsa kasassa tässä pelissä – Rainyn 34 rangaistusta vastaan meillä oli vain 25, mikä on, uskokaa tai älkää, meidän kuumapäille ihan tosi hyvä suoritus. Lopputulos 131 – 155 meidän hyväksi maistui tässä vaiheessa aika makealta ja vähän myös oluelta, sitähän ne siellä päin maailmaa sentään osaavat tehdä.

Kallio All Colours

Jatkoilla nähtiin mm. maskottina toiminut yksisarvistapiiri, joka sai nimekseen Emilia Keskinen ja alkuperäinen, jostain käsittämättömästä syystä tuonne saarelle vapaaehtoisesti muuttanut Emilia Keskinen, joka myös toimi pelissä kolmantena penkkinämme, ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa. Lisäksi näin akrobatiaa, jossa penni piti nostaa suulla lattialta ilman käsiä, ilmeisesti jokin paikallinen ajanviete sekin. Jatkojen jatkot vietin kahdestaan jostain syystä huvittuneen bussikuskin kanssa (en ymmärrä, olin aivan varmasti hurmaava näky likaisissa pelikamoissani pilkun jälkeen!) matkalla lentokentälle ehtiäkseni aamukuuden lennolle, joka ei sitten ikinä silloin lähtenytkään. Mutta se on toinen tarina se.

Gilbert #777

Kirjoittaja on Kallio All Coloursien blokkeri.